On se vaan ihmeellinen parantumaton tauti tämä romusteleva ihminen.Olen yrittänyt hillitä sitä parhaani mukaan viime aikona mutta ei se päästä kahleistaan.Jälleen tuli kohdalle Jupiter Ögland,vuosimalli 1964 ja museorekisterissä ja nyt ollaan sormet rasvassa.Ikää kun tulee ja maa lähenee niin pyörät pienenee.Meikäläisen kanssa saman ikänen kohtalo toveri luopui aarteestaan melkein kiitos maksulla ja luovutti vielä lisäksi yhdet moottorilohkot ja toinen täysi kone sylinteriä ja kaasutinta vajaana ja tietenkin kypärä päälle.Oli pitänyt tätä Jupiteria 23 vuotta hallussaan ja viimeiset 10 vuotta ajamatta,ainut huono asia että säilyttänyt kylmässä varastossa, niin onhan se ottanut pintaruostetta kromiosiin,osiltaan täydellinen,ei ole riisuttu mitään.
Nythän se sitten alkaa elvyttämisen riemu,saa nähdä mennäänkö kohta tukkaputkella

.Palataan jälleen 57 vuotta taaksepäin kun omistin tälläisen ensimmäisen moponi,väri vaan oli siinä punanen.
Mites Karppa on,onnistuuko miten Iironin sivuilta tuon Suomenkielisen 2 vaihteisen Jupiterin ohjekirjan kopionti itselle,vai pitääkö vain tyytyä katseluun ?.