R.I.F -Ruostetta Rajan Takaa-
Yleinen alue => Parran pärinää kaikesta yleisesti => Aiheen aloitti: karppa - 21 Huhtikuu, 2019, 10:17:05
-
mitä punasenpi sitä huonompi....
oman retken etappien suunnittelu Inarista Sirkkaan, huonoa asfalttia ja soraa...sinne vaan..
kartta (https://www.arcgis.com/apps/View/index.html?appid=165c12d904fa48189fd19ba963f46372)
linkin kartaa saa suurennettua ja kateltua pienemmät tiet...
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Eikös se ole sitten tämä perinteinen Inari/Köngäs maantie....
-
nuita asvalttiteitä on pohjosesssa tullu ajettua pärrällä ja asuntoautolla...toissa kesänä Inarista Angeliin ja Karigasniemelle, soraa melkein koko matka....
otetaan nyt miehestä mittaa uskaltaako lähtee yksin erämaahan ja sivarilla....
-
Soetat sitten jos tullee jottain,niin haetaan Ukko kottiin..ja pyörä! :)
-
Ei se ole erämaata. Asfaltti tie ja kaikki. Ei ihan 4-tiekään, mutta kesällä turisteja paljon. Lapsena ja nuorena tuli noillakin nurkilla pyörittyä. Siellä on paljon mielenkiintoisia paikkoja kun vain tietää mistä etsiä. 60-luvun alkupuolella tuli matkailtua isän kyydissä Willys Jeepillä, pitkäkorisella. Kerran oltiin tulossa Inarista Itäkairan kautta etelään, taisi olla loppu kevät tai alkukesä. Tiehän oli siihen aikaan ns polkutie. Saavuttiin jonkun pienemmän joen rantaan josta olisi mentävä yli. Siltaa ei tieten ollut. Vettä oli sen verran paljon ettei yli uskaltanut ajaa. Isä hetken aikaa pähkäili, onneksi. Sillä vastarannalle ilmestyi kuorma-auto "Kempsu", GAZ taisi kyllä olla. Niitä kutsuttiin kylläkin kaikkia silloin Kempsuiksi.
Ukot huuteli aikansa joen yli. Kempsu lähti varovasti tulemaan yli. Matkaa ei ollut kuin kymmenisen metriä. Pääsi melkein meidän puolelle. Jäi rantatöyrääseen kiinni, jokeen tietenkin. Ukko taiteili itsensä nokkapellille ja siitä maihin. Hetken neuvoteltuaan päättivät että yrittävät vetää Willyksellä ylös. No eihän se noussut, köysi vain katkesi useamman kerran. Sitten tehtiin nuotio ja juotiin kahvit ja ukot aprikoi, mitä tehdä. Rannassa oli isoja koivu propsikasoja. Josta alkoivat mättää puita Kempsun nokan alle ja sivulle. Niiden, lapion, ja Willyksen avulla se sieltä nousi. Meidän puolen ranta oli siinä rytäkässä loiventunut niin että meidän oli helpompi laskeutua autolla veteen. Toinen ranta olikin sitten loiva ja helppo ajaa ylös. Montakohan tuntia tuohonkin operaatioon silloin kului. Onneksi oli loppukevät tai alkukesä, valoa riitti. Mitähän olisi tapahtunut jos olisimme ajaneet suoraan veteen. Puut tietenkin jäivät siihen. Olihan odotettavissa, että siitä kulkee muutkin.
Olin varmaan alle kouluikäinen kun olin isän matkassa. Hänen työhönsä kuului kiertää kaikissa kaupoissa mitä lapin läänin alueella silloin oli. Joskus myöhemmin hän kertoi että olen käynyt lähes kaikissa lapin läänin kaupoissa mihin pääsi joten kuten autolla.
Myöhemmin tuota tietä kulkeissa olen miettinit, mikä joki se oli. Ei ole selvinnyt.
Ja Alman Baari Pokassa sitä kaipaan. 90-luvun alulla olen käynyt viimeksi. Alma taisi kuolla noin 90-luvun puolessa välissä. Oli huikea paikka ja huikeita kokemuksia. Niistä joskus kahden kesken.
Otappa Karppa joskus nokatusten puheeksi niin kerron paikkoja.
-
Ja Alman Baari Pokassa sitä kaipaan. 90-luvun alulla olen käynyt viimeksi. Alma taisi kuolla noin 90-luvun puolessa välissä. Oli huikea paikka ja huikeita kokemuksia.
Alman baarissa on tullut itsekin käytyä, kun rakennettiin sinne Lompoloon. ..aika persoona kyllä oli ..ja mieleen jäin hyvät toiletti tilat..Alman ohjeen mukaan... ukot teki tarpeet mökin toiselle nurkalle ja akat toiselle...
-
Olihan siellä kyltti:"Nurkkiin kuseskelu kielletty".